Tänä aamuna heräsin ja sängyssä herätyskelloa torkuttaessani avasin iltalehden, niinkuin jokainen muukin aamu. Ensimmäinen uutinen jonka näin oli Orlandon homoklubin ammuskelu. Yli 50 kuollutta ja saman verran loukkaantuneita; Isis tunnusti iskun.
Elämme vuotta 2016, enkä halua uskoa, että jatkuvaa syrjintää, väkivaltaa, niin henkistä kuin fyysistä, vieläkin tapahtuu, enkä ymmärrä miksi näin on. Miksi jokainen ei vain voi rakastaa juuri sitä henkilöä jota rakastaa? Miksi se on väärin? Mitä väliä sillä on? Miksi ketään edes kiinnostaa kenen kanssa muut seurustelevat? Jokaisen tulisi välittää vain omasta elämästään, sotkeutumatta muiden asioihin. Homoseksuaalisuus ei ole sairaus sen enempää kuin heteroseksuaalisuuskaan. Homot eivät tapa ja rankaise heteroita, vaikka kohta heillä näyttäisi siihen olevan täysi oikeus kaiken sen jälkeen mitä heille on tehty.
Antakaa jokaisen elää elämäänsä rauhassa. Jokainen syntyy juuri siihen seksuaaliseen suuntautumiseen kuin sattuu syntymään ja he ovat täydellisiä juuri niin. Vuosien syrjinnän ja epäluulon jälkeen on vihdoinkin alkanut näyttää siltä, että homoilla alkaa olemaan enemmän oikeuksia, heidät aletaan tunnistamaan lain piirissä, he voivat mennä naimisiin ja elää elämäänsä niinkuin mikä tahansa heteropariskunta.
Älkääkä syyttäkö iskuista muslimeita, jotka eivät sitä ole ansainneet. Syyttäkää Isistä ja muita terroristiliikkeitä, rasisteja ja niitä jotka todella ovat asiasta syyllisiä, henkilöitä jotka tuntevat mielihyvää uutisen kuullessaan, sillä muslimien joukosta löytyy myös homoja, huivin käyttäminen ei merkkaa terroristiksi, eikä 99,99% heistä halunnut kenenkään kuolevan; aivan niinkuin ei 99,99% kristityistä, katolisista, hinduista, budhalaisista jne...
Miettikää miltä teistä tuntuisi, jos paras ystävänne, siskonne, veljenne, lapsenne tai kuka tahansa läheinen henkilö kertoisi olevansa homoseksuaali. Rakastaisitteko häntä yhtään sen vähempää. Jos vastauksenne on kyllä, ette ansaitse tätä henkilöä elämäänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti